Työhyvinvointi ei ole HR-projekti
Vielä muutama kymmenen vuotta sitten oli vallalla ajatus, että teknologia helpottaa työelämää ja tulevaisuudessa ihmiset voivat hoitaa samat työt muutamissa tunneissa viikossa. Tämä antaisi aikaa itsestä huolehtimiselle ja mielekkäälle vapaa-ajalle. Mutta mitä sitten kävikään? Lähes kaikkien mittareiden mukaan teknologia-avusteinen työ on kuormittavampaa kuin työ ennen sitä. Samalla ihmiset tekevät yhä pidempiä työpäiviä ja työt viedään kotiin mukana, jos niitä on koskaan sieltä mihinkään vietykään. Tämä asettaa paineet hyvinvoinnista huolehtimiselle kokonaisvaltaisesti.
Enää ei voida ajatella, että työssä käydään rasittumassa ja kotiin mennään lepäämään. Myös työ on rakennettava sellaiseksi, että palautuminen on mahdollista, ärsykkeet on pyritty rajaamaan ja työpäivän jälkeen on vielä energiaa muulle elämälle. Ihmiselämä on yhä vaikeampi jakaa työhön ja muuhun elämään, siksi myös hyvinvointia on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti. Ja kun sitä tarkastellaan kokonaisvaltaisesti, ratkaisujen löytämisen on oltava koko organisaation yhteinen tehtävä. Vastuu voi olla HR:llä ja johdolla, mutta yhteistyöllä saadaan aikaiseksi paras tulos.
Yhteinen vastuu arjen rakenteista
Voidaan siis todetta, että hyvinvointi ei synny yksittäisistä hankkeista, työpajoista tai vuosittaisista työhyvinvointipäivistä. Ne voivat olla hyviä työkaluja, mutta jos arjen rakenteet, johtamisen käytännöt ja tiimien toimintatavat eivät tue jaksamista ja merkityksellisyyden kokemusta, vaikutus jää lyhytaikaiseksi. Työhyvinvointi ei siis ole projekti, jonka voi aloittaa ja päättää. Sen sijaan sen on oltava osa jokapäiväistä johtamista ja työyhteisön kulttuuria.
Liian usein hyvinvointiin keskitytään vasta silloin, kun ongelmat ovat jo näkyviä: sairauspoissaolot kasvavat, työssä viihtyvminen heikkenee tai henkilöstökyselyissä näkyy hälyttäviä signaaleja. Ennakoiva työ on kuitenkin huomattavasti tehokkaampaa (puhumattakaan edullisempaa) ja sen vaikutukset näkyvät jokapäiväisessä työnteossa. Ennakointi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että työn tavoitteet ja roolit ovat selkeät, palautetta annetaan säännöllisesti ja ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä.
Myös yhteisöllisyys ja psykologinen turvallisuus ovat keskeisiä työhyvinvoinnin tekijöitä. Kun työpaikalla voi olla oma itsensä, jakaa ajatuksiaan ja tehdä virheitä ilman pelkoa, syntyy tila, jossa ihminen voi hyvin ja haluaa kehittyä. Tämä ei ole vain yksilön etu. Se näkyy suoraan tuloksissa, innovatiivisuudessa ja asiakaskokemuksessa.
Työhyvinvoinnista yhteinen tarina
Työhyvinvointi on lopulta ennen kaikkea kulttuurikysymys. Se syntyy siitä, miten ihmiset kohtelevat toisiaan, miten työtä johdetaan ja miten päätöksiä tehdään arjen tasolla. Jos organisaatiossa kannustetaan avoimuuteen, palautetta annetaan rakentavasti ja epäonnistumisia käsitellään oppimisen paikkoina, syntyy ympäristö, jossa ihmiset voivat hyvin ja uskaltavat tuoda parhaansa peliin. Vastaavasti, jos kiire ja ylikuormitus normalisoidaan (pahimmillaan ihannoidaan) tai työn merkitys jää epäselväksi, mikään yksittäinen hyvinvointihanke ei riitä paikkaamaan rakenteellisia ongelmia.
Parhaimmillaan työhyvinvoinnista tulee yhteinen tarina. Se rakentuu osaksi organisaation identiteettiä ja siitä muodostuu tapa toimia. Silloin se näkyy jokaisessa kohtaamisessa, tavassa suunnitella työtä ja siinä, millaisia päätöksiä arjessa tehdään. Kun työntekijät kokevat, että heidän jaksamisestaan välitetään aidosti ja he voivat vaikuttaa omaan työhönsä, syntyy luottamusta, sitoutumista ja yhteistä suuntaa. Se on pohja, jolle voidaan rakentaa kestävää kasvua, innovaatioita ja tuloksia. Ennen kaikkea se auttaa rakentamaan työelämää, joka tukee hyvää elämää myös työn ulkopuolella.
Mieti siis seuraavan kerran, kun huomaat kuormitusta ja kasaantunutta painetta ympärilläsi, mitä sinä voit tehdä yhteisen tarinan eteen. Voitko pysähtyä kysymään, miten kollegalla oikeasti menee? Voitko vaikuttaa työrytmiin, palautteen antamiseen tai työn rajaamiseen edes pienellä tavalla? Älä kuitenkaan pelkästään käännä katsettasi HR:n puoleen. Jokainen (ja jokaisen) pieni teko rakentaa kulttuuria, jossa ihmiset voivat paremmin. Juuri niistä teoista syntyy työyhteisö, jossa on hyvä tehdä työtä ja olla.
Käytännön ratkaisuehdotuksia
1. Palautumisen mahdollistaminen
Rakenna työpäivään mikrotaukoja: Lyhyet, 2–5 minuutin tauot parin tunnin välein tukevat palautumista huomattavasti tehokkaammin kuin harvat pitkät tauot. Jo pelkkä nouseminen ylös ja pieni liike vaikuttavat vireystilaan.
Sovi työrytmeistä ja tavoitettavuudesta: Yhteiset pelisäännöt siitä, milloin ollaan tavoitettavissa ja milloin ei, auttavat aivoja rauhoittumaan ja palautumaan päivän aikana.
Mahdollista keskeytyksetön työaika: “Hiljaiset tunnit” kalenterissa tai yhteinen sopimus keskeytyksettömästä ajasta voi olla tärkeä palautumisen ja työn hallinnan keino.
2. Ärsykkeiden rajaaminen
Rajoita viestintäkanavien määrää: Liian moni kanava lisää jatkuvaa valppautta. Yhteinen sopimus siitä, missä kanavassa tärkeät viestit kulkevat ja mihin aikaan niitä odotetaan, vähentää kuormitusta.
Selkeät prioriteetit ja työn rajaaminen: Tiimin kanssa tehty näkyvä työn priorisointi ja “tehdään vähemmän, mutta paremmin” -periaate auttavat keskittymään olennaiseen.
Työympäristön ergonomia ja digitaalinen siisteys: Hiljaiset tilat keskittymistä vaativaan työhön, ilmoitusten poistaminen ja digitaalisten työtilojen selkeyttäminen ovat pieniä tekoja, joilla on suuri vaikutus.
3. Energiaa muulle elämälle
Työpäivän selkeä päättäminen: Yhteinen käytäntö, jossa päivä päätetään esimerkiksi lyhyeen “päivän purkuun”, vähentää työn pyörimistä mielessä illalla.
Joustavat työajat ja autonomia: Mahdollisuus vaikuttaa omaan aikatauluun tukee yksilöllisiä rytmejä ja auttaa säästämään energiaa.
Kulttuuri, joka kunnioittaa vapaa-aikaa: Esihenkilöiden ja johdon esimerkki, kuten viestinnän rajaaminen iltaisin ja lomilla, antaa luvan irrottautua ja palautua. Muista, että lähes kaikki viestit voi nykyään ajastaa. Jos sinä haluat purkaa sähköpostia illalla, niin anna työntekijöillesi ja -kavereillesi mahdollisuus ottaa ne vastaan vasta seuraavana päivänä.
Jooel Niittynen
Rakastan hetkiä, joissa syntyy oivallus ja yhteys toiseen ihmiseen – niissä piilee kasvun voima. Uskon, että pienet askeleet ja arjen valinnat voivat muuttaa paljon enemmän kuin arvaammekaan.
