Saako johtaja tuntea?
Muutama vuosi sitten junassa viereeni istui kokenut johtaja. Päädyimme keskustelemaan ajankohtaisista asioista, mutta pian keskustelu siirtyi meitä yhdistävään tekijään, tiimin johtamiseen. Vieruskumppanini oli taitava, arvostettu ja erittäin analyyttinen johtaja. Keskustellessa hänen kanssaan kävi pian varsin selväksi, että hän tiesi liiketoiminnasta kaiken oleellisen: prosessit, tunnusluvut, strategiat ja kehikot. Hän myös innostui näistä puhuessaan. Kun keskustelu jatkui hänen tiiminjäseniinsä, niin hän kertoi heidän olevan väsyneitä. Ei vihaisia, ei turhautuneita, ei edes erityisen kritisoivia. Vain… väsyneitä. Johtaja vertasi heitä huoneeseen, jossa ilma ei vaihdu. Kysyin häneltä, miten hän ajattelee tunteiden vaikuttavan arjen työhön. Tähän hän vastasi hetkeäkään miettimättä: ”En halua sekoittaa tunteita töihin. Yritän pitää ne visusti työelämän ulkopuolella.” Tämä laittoi minut miettimään, voisiko tässä vastauksessa olla yhteys siihen, että ”tiimin huoneessa ei ilma vaihdu”?
Voit nimittäin päättää, että jätät omat tunteesi oven ulkopuolelle töihin tullessasi, mutta ne tuskin jäävät ulos värjöttelemään. Ne kulkevat mukanamme kokouksiin, sähköposteihin, kehityskeskusteluihin ja päätöksiin, joita teemme. Ne muodostavat ilmapiirin, jota kukaan ei välttämättä sanoita, mutta jonka jokainen huoneessa kyllä tuntee. Ja kun johtaja yrittää olla ”ammattimainen” ja jättää tunteet pois pelistä, kun hän pyrkii toimimaan viileästi, neutraalisti ja etäisesti, hän ei todellisuudessa poista tunteita. Hän vain jättää tiimin yksin niiden kanssa.
Tunteet ovat johtajan kartta ja kompassi
Olen huomannut, että suurin väärinkäsitys tunteista työelämässä on se, että ajatellaan tunteiden olevan irrallisia ja häiritseviä ja niiden käsittelyä pidetään usein vieläkin ”pehmoiluna”, joka ei kuulu kovaan bisnesmaailmaan. Mutta todellisuudessa tunteet ovat tiimin tuottamaa dataa. Ne kertovat missä tiimi tai työyhteisö menee. Ne kertovat, mikä on epäselvää, mikä onnistuu, mikä sytyttää kipinän ja mitä on jäänyt hampaankoloon. Kun tiimin jäsenet alkavat kertoa turhautuneisuudestaan, viittaa se usein rikkinäiseen prosessiin. Kun joku on jatkuvasti ärtynyt, taustalla voi olla epäselvä rooli tai työtehtävien kasautuminen. Toisaalta, kun tiimi on innostunut, se tarkoittaa heidän saavan merkityksellisyyden ja onnistumisen kokemuksia. Tunteet eivät ole häiriötekijä. Ne ovat kartta ja kompassi.
Palataan VR:n kyytiin ja johtajan viereen. Hän kertoi minulle esimerkin tiimistään. Eräänä päivänä hänen tiimissään oli puhjennut konflikti. Itse asia oli pieni, mutta se vain räjähti käsiin. Johtaja teki, mitä oli aina tehnyt vastaavassa tilanteessa: kokosi faktat, laati niistä listan ja sen perusteella rakensi prosessin konfliktien ratkaisemiseksi. Tämä ei kuitenkaan auttanut muuttamaan tilannetta. Kysyin häneltä varovaisesti: ”mitä jos et yrittäisikään itse rakentaa prosessia ja ratkaista asiaa tiimin puolesta. Mitä jos seuraavan kerran kannustaisit tiimisi jäseniä sanomaan ääneen, mikä heitä harmittaa? Voisiko tällainen data auttaa teitä yhdessä rakentamaan prosesseja tilanteiden ratkaisuksi?” Tämä laittoi vierustoverini mietteliääksi. Ei siksi, että ajatus olisi yleisesti radikaali, mutta tunteista puhuminen ja niiden käsitteleminen, oli johtajalle täysin uusi ajatus.
Johtajan tehtävä on auttaa tuntemaan
Kun alamme nähdä tunteet johtamisen työkaluna, asiat saavat uuden perspektiivin. Johtajan tehtävä ei ole ratkaista alaistensa ongelmia tai hallita heidän tunteitaan. Johtajan tehtävä on auttaa tunnistamaan, sanoittamaan ja suuntaamaan. Pienetkin teot vievät pitkälle tunteiden käsittelyssä:
Hetkeksi pysähtyminen ja ääneen sanoittaminen: ”Näen, että olette turhautuneita. Voidaanko pysähtyä miettimään, mistä se johtuu?”
Lyhyt tunnelmakierros palaverin tai tiimipäivän alussa: ”Kerro yhdellä sanalla, mikä on fiilis.”
Tunteiden kääntäminen toiminnaksi: ”Mitä tämä tunne yrittää kertoa meille?”
Tällainen tunteiden tunnistaminen ja käsittely ei tee työpaikasta terapiahuonetta. Se auttaa rakentamaan työpaikan, jossa ihmiset saavat tuntea ja kykenevät silti toimimaan.
Näkyvät tunteet eivät ohjaa piilosta
Sain muuten muutama viikko junareissuni jälkeen sähköpostia viereeni istuneelta johtajalta. Hän halusi kertoa minulle, että keskustelumme oli saanut hänet miettimään asiaa uudelta kannalta. Hän sanoi pysähtyvänsä seuraamaan tiimin keskustelua ennen jokaista kokousta ja pyrkivänsä tunnistamaan, minkälainen energia sillä kertaa on. Tämän lisäksi hän aloittaa kokoukset kysymällä: ”ennen kuin mennään asiaan, mikä teitä mietityttää?” Hän jatkoi viestiään kertomalla, että pelkästään tämä tapa on säästänyt turhaa työtä ja vähentänyt ”räjähdyksiä”. Kun tunteet on tehty näkyviksi, ne eivät enää ohjaa tiimin toimintaa piilosta.
Johtajana sinulla ei ole pelkästään oikeutta tuntea. Sinulla on velvollisuus tuntea. Ei siksi, että jokaisen johtajan pitäisi olla erityisen herkkä tai terapeuttinen. Vaan siksi, että tunteita ei voi välttää. Ne eivät suostu jäämään toimiston oven ulkopuolelle. Voit kuitenkin johtaa tunteita kohtaamalla ja hyväksymällä ne. Näin tunteet eivät ala johtamaan tiimiä puolestasi. Kun uskallat nähdä tunteet johtamisen voimavarana, saatat löytää uudelleen myös johtamisen merkityksen ja draivin.
Haluatko viedä tiimisi seuraavalle tasolle?
Toimiva tiimi ei synny sattumalta. Se rakentuu luottamuksesta, selkeistä rooleista ja arjen vuorovaikutuksesta, joka tukee sekä tuloksia että hyvinvointia.
Tiimintekijät auttaa esihenkilöitä ja tiimejä vahvistamaan yhteistyötä konkreettisten työkalujen, valmennusten ja oivalluttavien sisältöjen avulla – juuri teidän arkeenne sopivalla tavalla.
👉 Tutustu Tiimintekijät-palveluihin ja ota ensimmäinen askel kohti toimivampaa tiimiä.
Tiimi, joka toimii. Siitä alkaa kaikki.
Jooel Niittynen
Rakastan hetkiä, joissa syntyy oivallus ja yhteys toiseen ihmiseen – niissä piilee kasvun voima. Uskon, että pienet askeleet ja arjen valinnat voivat muuttaa paljon enemmän kuin arvaammekaan.
